Elikkä maanantaina uskaltauduin vihdoin kouluun! JES! Voisinks jopa sanoo et oli jo ikävä kouluun, tai no oikeesti oli ikävä niitä ihmisii siel. Koton ku hengas yksin sen viikon verran ni kyllä tylsyysehti iskemään jo muutaman kerran!! Ja varsinkin se ettei nähnyt kavereita!! ÄÄÄÄÄÄ!! Ja niiku aiemmin kerroin oon aika sosiaaline ihmine et vois sanoo et mut löytää melkein aina jostai muualta ku kotonta. (: En vois mitenkää kuvittella elämää ilman kavereita! HUI! :s Mut joo siis maanantaina uskalsin mennä kouluu, vaikka viel olikii nuhaa ja pientä yskää..Otin sit kouluu kameran mukaa et saisin otettuu kuvii tänne blogii mun kavereist, ja sit muute vaa paparazzattii taas jälleenkerran!! Koulun jälkee saatii Millan kans idea et katotaa titanic nyt uuestaa ku se tuli subilt 21:00. No sit myö käytii kaupassa ja mentii Millalle yöks, ostettii tortilla tarpeet ja tehtii tortillat enne leffaa ja sit alkokii taas kolmen tunnin telkkarin töllöttämine. Mut pakko kyl myöntää et vaik kattois titanicin joka päivä ni siihe ei kyllästyis. Se vaan on maailman parahain ja ihanin leffa! :').
Nooh sit tiistain tuli vähä kiire aamu kouluun, mun ja Millan olo oli et eeei jäähää nukkuu ja sanotaa et ollaa kipeit.. Motivaatio = 0!! No pakkoha se sit oli nousta ja nokka kohti koulua. Me mentii kouluu siis mopolla ja vettä sattu satamaan oikein mukavasti. Onneks kummallakin oli oikeanlaine varustus ettei ollu märät muutkun kengät, huivi ja hanskat. Koulun jälkeen mulla oli Italian kurssi, joka on vapaaehtoinen. Valitettavasti jouduin lähtemään kurssilta pois aikaisemmin, koska mua odotti työhaastattelu. Menin äitin työpaikalle (Lindströmmille) johon hain pari kuukautta sitten töihin, ja tänään oli sitten haastattelu. Haastattelu ei kestänyt kun 5-10 min. Jos sitä edes haastatteluksi vois ees kutsua, pari kysymystä työnantaja kysyi ja sen jälkeen puhuttiinkin jo että millon tuun töihin ja monelta. Ei ollu vaikee haastattelu!
Keskiviikko eli tämä päivä oli ihan normi koulupäivä. Suoraansanottuna TYLSÄ!! Tässä viimosessa kurssissa mä aattelin et nyt opiskelen oikein kunnolla, mut jaaaa, ei taija onnistua taaskaan.. Missä mun motivaatio on?? Koulu ei kiinnosta siis pätkän vertaa ja kokeita senkun satelee päivästä päivään. Oon ihan hukassa kohta.. Mutta koulun jälkeen hiippailin taksissa kotiin ja sanoin pikkuveljellenni että siivotaan vähän tätä taloa, tai meidän sotkemia paikkoja, kun mulla meni aamulla totaalisesti hermot tuohon meidän sotkuun! Ei siitä muuta seurannu ku megavitutus aamun alkajaisiks! JESJES!! No mut pääasia on nyt että saatiin edes vähän siivottua tota huushollia.! JEIIJ! (: Siivousurakan jälkeen lähin kerholle kattoo et mikäs meininki siel ois, ja saimpahan taas jälleenkerran nauraa!! (: Siel on niin mukava ilmapiiri ja muutenkii hauskaa et kaikki vitutus unohtuu hetkessä! hyvät jutut ja hyvä seura kruunaa kaiken! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti